Tipallinen tammikuu

Sugar Freedom on herännyt talviuniltaan uuteen parempaan vuoteen! Tervehenkisen elämän symboliksi hankin tällaisen:

Pullo sisältää erilaisia rohtoja artisokasta ja mesiangervosta rakkolevään, ja tämän litkun olisi tarkoitus huuhtoa elimistöstäni joulun ylensyönnin ja vuodenvaihteen hurvittelun jäljet. Olen siis ryhtynyt niin kutsutulle detox-kuurille. Tuote lupaa poistaa nestettä ja kuona-aineita sekä vilkastuttaa ruoansulatusta ja suolentoimintaa, kun sitä nauttii 1,5 litraa päivässä veteen laimennettuna 20 päivän ajan.

Uskon tähän ehkä sitten, kun saan käsiini riittävän määrän tieteellisiä todisteita, tai kun huomaan merkittäviä muutoksia hyvinvoinnissani oman kokeiluni aikana.

Pullo kuitenkin muistuttaa minua uudesta elämästäni, ja pitää minut siten poissa turmion teiltä. Kuurilla on nimittäin vältettävä sokeria, suolaa, tupakkaa, alkoholia, kahvia, mustaa teetä, valkoisia jauhoja, maitotuotteita, lihaa, kovia rasvoja ja pitkälle prosessoitua ruokaa. Onneksi välttelen suurinta osaa listan myrkyistä normaalissa arjessakin.

Itse kullekin tekee varmasti hyvää pidättäytyä nautintoaineista, syödä terveellisesti, liikkua ja juoda riittävästi vettä. Siinä mielessä yrttiseos tekee tehtävänsä.

Oloni ei ole sen kummempi kuin viikko sitten kuurin aloittaessani. Olen kuitenkin tyytyväinen, että projekti on saanut ajatukseni pois liiallisesta herkuttelusta. Karkkia ei ole tehnyt mieli, mutta raakasuklaata olen nauttinut pari palaa päivässä. Nestettä on kyllä poistunut perinteistä reittiä pitkin paljon, mutta onpa sitä toisesta päästä laskettu alaskin melkoisia määriä.

On ollut myös virkistävää istua iltaa ilman pakollista alkoholiannosta. Valinnanvara hupenee muuten aika olemattomiin peruskippoloissa, kun ei halua lasiinsa sokeria, alkoholia tai kofeiinia. Vichy-linjalla jatketaan!

Entistä ehompaa uutta vuotta lukijoille, jos teitä vielä talviunieni jälkeen on jäljellä! Aloittiko joku muukin uuden elämän?

Lisätietoa puhdistuskuurista löytyy tuotetta markkinoivalta sivustolta.

3-4 karkkipäivää viikossa

Sain lahjaksi salmiakkijoulukalenterin! Kiitos Ida, mutta pitäisikö tämä ottaa jo ivailuna? Jaan kalenterin poikaystäväni kanssa, mutta näinkin menettelemällä minulla on automaattisesti 3–4 karkkipäivää viikossa. Harkitsin jo hieman, että keräisin salmiakkihahmot joka aamu talteen sitä kuvitteellista, ehkä jossain rinnakkaistodellisuudessa tai jonkun muun elämässä toteutuvaa viikon ainoaa karkkipäivää varten.

Mutta hylkäsin joutavan ajatuksen oitis! Ai että, hyvää salmiakkia!

Toista suosikkijoulukalenteriani siteeraten: kyllä pitäisi olla suklaakalenterien sijaan perunakalentereita. Lisää 80-vuotiaan jurnuttajaukon mietteitä voi lukea Mielensäpahoittajan joulukalenterista.

Blogin konsepti näyttäisi heittäneen kuperkeikkaa. Karkkilakkopäivitysten sijaan raportoin nykyään siitä, mitä kaikkea olen syönyt! Asiapostauksia on toden totta luvassa vielä joku kaunis kiireetön päivä. Siihen asti hyvää luukkujen availua kaikille!

Paheellista hovielämää

Joku epäilevä Tuomas on varmasti jo päätellyt hiljaiseloni johtuvan totaalisesta kontrollin menetyksestä herkuttelun suhteen. No, se epäuskoinen takinkääntäjä on ollut aivan oikeassa!

Syitä:

1. Olen ollut kipeänä

Sitkeä pöpö vaivasi minua pari viikkoa, enkä päässyt urheilemaan. Olo oli tolkuttoman levoton, ja hain kilokaupalla lohtua läheisen videovuokraamon irtokarkkilaareista. Sairastelu antoi myös hyvän syyn ”maistella” uutuussuklaita (300 grammaa kahden päivän aikana).

2. Järjestin tuparit

Leivoin ison kasan erilaisilla pinkeillä hileillä ja palluroilla koristeltuja muffinsseja. Ilmeisesti ystäväni ovat ruokahalutonta sorttia, sillä keittiön jokainen kolonen pursuaa edelleen herkkuja. Kun on kuvitellut tuhonneensa viimeisen kakkusen, jostain pulpahtaa kokonainen laatikollinen esiin.

Muutenkin olen tässä parin viikon ajan suhtautunut aika kevyesti herkutteluun ja itseeni. En siis ole tuntenut juurikaan syyllisyyttä viettämästäni hovielostelusta, jota viime postauksessa niin kovasti paheksuin. Karkkilakkopossu Mauria nälkäkuuri varmasti jurppii, joten täytynee kunnostautua.

Prinsessamuffinssit ovat muuten mielettömän herkullisia! Tein ne Hanna Jensenin blogista löytyneen mud cake -reseptin mukaan. Kuorrutuksen loihdin taloussuklaasta, voista ja tomusokerista. Varauksettomat suosittelut! Ja näitä tosiaan on vielä jäljellä, tervetuloa teekupposelle auttamaan massatuho-operaatiossa!

Karkkipäivä ja kepponen

Readers, I have sinned. Viime postauksessa kerroin valmistaneeni suklaata karkkipäivän kunniaksi, mikä on tavallaan ihan totta. Kyseessä ei kuitenkaan ollut viikon ainoa karkkipäivä.

Karkkilakon jälkeen yritin siirtyä herkuttelemaan kerran viikossa. Sain pian huomata, että täydellinen pidättäytyminen on paljon helpompaa kuin säännöstely. En ole ahminut vatsaa kipeäksi kertaakaan, mutta olen sallinut itseni maistaa palan uutuussuklaata "kokeilumielessä" tai syödä synttärikakkua "juhlan kunniaksi". Holtittomaan ylensyöntiin en kuitenkaan ole palannut, joten olen tyytyväinen itseeni.

Lasten kohdalla karkkipäiväkäytäntö toimii varmasti paremmin. Heidän ei auta kuin alistua ylemmän karkinjakelusta vastaavan auktoriteetin määräysvaltaan. Eipä sillä, että karkinsyöntiäni olisi lapsuudessakaan rajoitettu yhteen päivään viikossa. Monien lapsuuteen kuitenkin kuului harras lauantain odotus ja kiperät valinnanvaikeuden täyttämät hetket lähikioskin irtokarkkilootien äärellä.

Karkkipäivän synty on jäljitetty 1970-luvulle suomalaisesta makeishistoriasta kertovassa Satu Jaatisen Karkkipäivä-kirjassa. Talouskasvu lihotti suomalaisia, joten yhteiskunta alkoi valtavilla kampanjoilla ohjailla kansaa terveellisempien elämäntapojen pariin. Koulujen käytäviä koristivat makeisautomaattien sijasta lautasmallia julistavat plakaatit, joissa sokeri loisti poissaolollaan. Armon osoituksena lapsille myönnettiin oikeus karkinsyöntiin kerran viikossa.

Karkkipäiväkäytäntö jakaa kasvattajat kahtia. Jotkut kuvittelevat Lauantaipussin vaihtuvan ennen pitkää perjantaipulloon, jos kerran viikossa totutetaan muksut sokerihumalaan. Vastustajat pelkäävät, että kieltäminen saa lapset vain himoitsemaan makeisia enemmän. He myös paheksuvat karkkipäivää siksi, että uskovat sen muuttavan lauantait 24-tuntisiksi herkkuorgioiksi, jolloin on lupa mässäillä kuin Ranskan hovissa.

Puolustajat taas uskovat, että karkkipäivä kasvattaa lapsista kurinalaisia ja kärsivällisiä sekä hiljentää heidät kaupan namuhyllyn kohdalla.

Oma tavoitteeni on pysytellä karkkipäivänäkin kohtuudessa, mutta tiedostan kyllä, että viikon ainoassa herkuttelupäivässä piilee riski muuttua elostelevaksi rokokoo-kuningattareksi.

Millaisia kokemuksia teillä muilla on karkkipäiväkäytännöstä?

Raakaa peliä

Valmistin karkkipäivän kunniaksi raakasuklaata! Superfood-vouhotus vähän huvittaa minua, vaikka käytänkin joitain superruoaksi luokiteltavia aineita. Loistava markkinointi ei kuitenkaan vielä ole saanut uskomaan, että gojimarjat tekevät kuolemattomaksi. Yksi asia on joka tapauksessa todistettu: raakasuklaa on huumaavan hyvää!

Raakasuklaan juju on siinä, ettei sitä kuumennetta, jolloin mahdollisimman suuri osa kaakaon sisältämistä antioksidanteista, vitamiineista ja kivennäisaineista säilyy. Valmistuksessa käytetään prosessoimattomia raaka-aineita, ja teollisesti valmistetulle suklaalle ominaiset maitojauhe, valkaistu sokeri ja lisäaineet jätetään pois.

Suklaan terveysvaikutuksista on puhuttu jo pitkään. Kaakaon sisältämien flavonoidien on uumoiltu vähentävän vapaiden happiradikaalien tuhotöitä elimistössä, ehkäisevän sydäntauteja sekä alentavan verenpainetta ja kolesterolia. Lisäksi kaakaovoin sisältämä tryptofaani muuttuu elimistössä mielihyvää tuovaksi serotoniiniksi.

Finnien pelossakaan ei enää tarvitse pidättäytyä suklaasta. Amerikkalaistutkimuksen mukaan paljon flavonoideja sisältävän kaakaon nauttiminen jopa parantaa ihon kuntoa! Suklaa kannattaa valita tarkkaan: mitä tummempi suklaa, sitä enemmän kaakaota, flavonoideja ja terveysvaikutuksia.

On kai aikuisuuden merkki, kun oppii syömään tummaa suklaata. Ennen suurinta herkkuani olivat mahdollisimman makeat maitosuklaat, mutta en kai vain tiennyt paremmasta. Raakasuklaasta ei tule paha olo, koska sitä ei edes tee mieli syödä hirveitä määriä. Pieni pala riittää, jopa minulle.

Raakasuklaa sulaa nopeasti suuhun ja samalla mielihyvähormonit singahtavat aivoissa liikkeelle. Suklaan syöntiä seuraa käsittämätön euforia. Kuulostaa potentiaalisesti addiktoivalta, mutta kai tämä on sentään parempi kuin sokeri?

Kehittelin oman reseptini vähän silläkin perusteella, mitä kaapista sattui jo valmiiksi löytymään.

Seaberry-suklaa (brändäsin juuri tyrnisuklaan super-vetäväksi!)

100 g kaakaovoita

1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä

2 rkl hunajaa / agavesiirappia

4 rkl kaakaojauhetta

1 dl murskattuja kaakaopapuja

1 dl cashewpähkinöitä ja manteleita

2-3 rkl tyrnijauhetta

1 tl maca-jauhetta

1. Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa nestemäiseksi.

2. Sekoita blenderillä kaakaojauhe, murskatut kaakaopavut, pähkinät, tyrnijauhe ja maca-jauhe keskenään.

3. Lisää seos kaakaovoin ja kookosöljyn joukkoon.

4. Sekoita tasaiseksi ja lisää hunajaa tai agavesiirappia maun mukaan.

5. Kaada seos jääpalamuotteihin tai lautaselle.

6. Anna jähmettyä pakastimessa 20 minuuttia tai jääkaapissa pidempään.

7. Nauti!

En osannut valita agaven ja hunajan väliltä, joten jaoin seoksen puoliksi ja testasin molempia. Lopputuloksessa eroa tuskin huomaa. Raakaravintoon agave ei käsittääkseni sovi, koska se kuumennetaan valmistuksen aikana. Kaapistani löytynyt kotimainen luomuhunaja sen sijaan on iskukuumentamatonta.

Maca-jauhetta käytin maltillisesti terveysvaikutusten toivossa ja järkyttävän maun pelossa. Ainakaan noin pieni määrä ei maistu valmiissa suklaassa. Tyrniä olisi voinut laittaa reilumminkin.

Tekisi mieli kokeilla suklaan sekaan erilaisia marjoja, pähkinöitä, hedelmiä, minttua, chiliä... Ja haluaisin hakea lähikirppikseltä loputkin erimuotoiset jääpalamuotit. Tämä ei jää tähän.

Tässä vielä epäselvä kuva arsenaalista. Kaikki tuotteet ovat peräisin puodista, jossa työskentelen. Ja ne on siis rahalla itse maksettu, eikä minulle valtaisan mainosnäkyvyyden toivossa lahjoitettu. ;)

Onko joku muu valmistanut itse suklaata? Vinkkejä saa jakaa!