torstai 2. joulukuuta 2010
3-4 karkkipäivää viikossa
maanantai 22. marraskuuta 2010
Paheellista hovielämää
Joku epäilevä Tuomas on varmasti jo päätellyt hiljaiseloni johtuvan totaalisesta kontrollin menetyksestä herkuttelun suhteen. No, se epäuskoinen takinkääntäjä on ollut aivan oikeassa!

Syitä:
1. Olen ollut kipeänä
Sitkeä pöpö vaivasi minua pari viikkoa, enkä päässyt urheilemaan. Olo oli tolkuttoman levoton, ja hain kilokaupalla lohtua läheisen videovuokraamon irtokarkkilaareista. Sairastelu antoi myös hyvän syyn ”maistella” uutuussuklaita (300 grammaa kahden päivän aikana).
2. Järjestin tuparit
Leivoin ison kasan erilaisilla pinkeillä hileillä ja palluroilla koristeltuja muffinsseja. Ilmeisesti ystäväni ovat ruokahalutonta sorttia, sillä keittiön jokainen kolonen pursuaa edelleen herkkuja. Kun on kuvitellut tuhonneensa viimeisen kakkusen, jostain pulpahtaa kokonainen laatikollinen esiin.
Muutenkin olen tässä parin viikon ajan suhtautunut aika kevyesti herkutteluun ja itseeni. En siis ole tuntenut juurikaan syyllisyyttä viettämästäni hovielostelusta, jota viime postauksessa niin kovasti paheksuin. Karkkilakkopossu Mauria nälkäkuuri varmasti jurppii, joten täytynee kunnostautua.
Prinsessamuffinssit ovat muuten mielettömän herkullisia! Tein ne Hanna Jensenin blogista löytyneen mud cake -reseptin mukaan. Kuorrutuksen loihdin taloussuklaasta, voista ja tomusokerista. Varauksettomat suosittelut! Ja näitä tosiaan on vielä jäljellä, tervetuloa teekupposelle auttamaan massatuho-operaatiossa!
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Karkkipäivä ja kepponen
lauantai 6. marraskuuta 2010
Raakaa peliä
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Hurra! Hurra! Hurra!
On palkintojenjaon aika! Se on nimittäin niin, että nyt on kuukauden karkkilakko ohi! Tahdon onnitella kaikkia osallistuneita, mukaan lukien repsahtaneita hyvästä yrityksestä. Ja tietysti itseäni.lauantai 30. lokakuuta 2010
Pakko saada karkkia!

Väsyttää, kiukuttaa, masentaa, vatsaa kurnii, päätä särkee, kyllästyttää. Ja kehon jokainen sopukka huutaa suklaata!
Tuttu tilanne? Jotta makeanhimoa oppii hallitsemaan, on sitä ensin opittava ymmärtämään. Olen kartoittanut joitakin makeanhimoa laukaisevia tekijöitä ja yrittänyt ottaa opikseni. Kiitos näistäkin tiedonmurusista kuuluu ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnialle.
1. Makea lohduttaa
Monet meistä ovat tunnesyöppöjä, jotka ovat tottuneet hakemaan mielipahaan lääkettä karkkipussista. Makea antaa hetkellistä lohtua, koska se laittaa aivojen mielihyvähormonit liikkeelle.
Karkki on voinut toimia oikopolkuna onnentunteisiin pienestä pitäen, jos pahaa aavistamattomat vanhemmat ovat sulloneet Dumlen parkuvan lapsen suuhun. Kun herkuttelun ja hyvän olon välille on muodostunut yhteys, voi syvälle juurtuneesta tavasta olla hankala päästä eroon. Tunnesyöpön on tärkeää löytää ilon aiheita muualta kuin jääkaapista.
2. Ahmimiseen voi ehdollistua
Himo kehittyy siihen, millä nälän on tottunut karkottamaan. Suklaa antaa nopeasti energiaa ja se heilauttaa verensokerin saman tien ylös. Jos toistuvasti syö Snickersin nälkäisenä, elimistö oppii, että se on hyväksi ja alkaa vaatia sitä lisää.
Saman homman pitäisi toimia myös toisinpäin: suklaanhimosta voi oppia pois vastustamalla sitä tarpeeksi usein ja korvaamalla Snickersin jollain järkevämmällä.
3. Huonot ruokailutottumukset koituvat kohtaloksi
Makeanhimon taustalla on usein vääränlaiset ruokailutottumukset: ateriat koostuvat vääristä aineksista, määrät ovat liian pieniä tai ateriarytmi on epätasainen tai liian pitkä.
Einesdieetillä ei pitkälle pötkitä, ja niinpä ylipainoinenkin voi olla aliravittu. Tärkeiden suojaravintoaineiden puutos voi laukaista makeanhimoa, ja siksi esimerkiksi magnesiumin, sinkin ja kuidun saannista on hyvä pitää huolta syömällä kasviksia, täysjyväviljaa, marjoja ja hedelmiä.
4. Geenit voivat altistaa mässäilylle
Toisilla meistä on synnynnäinen taipumus makean syöntiin. Helsingin yliopiston väitöskirjatutkimus selvitti muun muassa makean mieltymysten periytymistä. Vaikuttaisi siltä, että joitakin meistä on siunattu kromosomissa 16 sijaitsevalla geenillä, joka ohjaa meitä muita useammin makeiden elintarvikkeiden pariin.

Omassa makeanhimossani yhdistyvät varmastikin kaikki edellä luetellut vitsaukset. Saatan syödä karkkia väsymykseen, nälkään, huonoon mieleen, tai siksi että olen aina tehnyt niin tenttiin lukiessani, leffaa katsoessani tai silloin kun ei ole muutakaan tekemistä. Eikä epäilystäkään, etteikö minun DNA:stani löytyisi herkuttelugeeniä!
Olen kuitenkin selviytynyt 30 päivää ilman karkkia ja sietämätöntä makeanhimoa. Salaisuuteni on ennen kaikkea kunnon ruoka. Olen myös onnistuneesti etsiskellyt mielihyvää suklaalevyn käärepapereiden ulkopuolelta, esimerkiksi liikunnasta. Lisäksi olen tietoisesti pyristellyt irti huonoista tottumuksistani ja yrittänyt erottaa syömisen muusta tekemisestä. Tai ainakin olen korvannut ne leffakarkit miniporkkanoilla.
Mikäs teillä muilla sytyttää makeanhimon, ja miten siitä selviytyy?
tiistai 19. lokakuuta 2010
Kikkakolmosia makeanhimon hillintään
Olen aikanaan taistellut makeanhimoa vastaan kaikenlaisilla vippaskonsteilla sinkkitableteista lähtien. Vasta luettuani ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnian kirjan Irti makeanhimosta aloin kiinnittää huomiota kuidun saantiini.

Olen nimittäin useimpien suomalaisten tavoin kuvitellut saavani aivan riittävästi kuituja ravinnostani, syönhän monipuolisesti ja – herran tähden – ruisleipää! Vastikään mediassakin on kirjoitettu suuresta huijauksesta: moni rouskuttaa tietämättään ruisleipää, jossa on melkein yhtä paljon vehnää kuin ruista.
Riittävä kuidun saanti on makeisriippuvaiselle tärkeää, koska ilman kuituja verensokeri ja sen myötä mieliala heilahtelevat ja makeanhimo iskee helposti. Kuitupitoinen ruoka nostaa verensokeria hitaasti ja myös pitää sen pitkään sopivalla tasolla. Ei verensokeripiikkejä, ei makeanhimoa.
Sen lisäksi, että olen syynännyt leivän täysjyväruispitoisuuksia entistä tarkemmin, olen sirotellut vehnälesettä puuron ja pirtelöiden sekaan. Tällä konstilla voi helposti lisätä kuidun saantia.
Vehnäleseen käyttö täytyy aloittaa varovaisesti teelusikallisella päivässä. Annoksen voi tuplata viikoittain aina muutamaan ruokalusikalliseen asti. Tuhdimmalla annostelulla aloittaminen voi tehdä vatsasta ilmapallon tai jopa tukkia suolen. Joten malttia!
Kuidut pitävät suoliston kunnossa ja auttavat alentamaan kolesterolia. Myös niiden syöpää ja tulehduksia ehkäiseviä vaikutuksia on tutkittu. Lisäksi kuiduista on apua painon kanssa kamppaileville, sillä ne pitävät vatsan kylläisenä, mutta eivät sisällä juuri ollenkaan kaloreita.
Tutkimusten mukaan suomalaiset saavat ravinnostaan keskimäärin vain hieman yli 20 grammaa kuitua, kun saantisuositus on 25–35 grammaa vuorokaudessa.
Mistä sitä sitten saa? Viljatuotteista, kasviksista, palkokasveista, hedelmistä, marjoista, pähkinöistä ja siemenistä. Pirjo Saarnian laskelmien mukaan noin 30 grammaa kuituja saa syömällä päivän aikana kaiken tämän:
- 4–5 palaa täysjyväruisleipää tai 6–7 palaa muuta leipää. Osan leivästä voi korvata puurolla tai leseillä.
- 2 dl riisiä, perunaa tai makaronia
- 2–3 hedelmää tai 2–3 dl marjoja
- Puoli kiloa kasviksia
Mitäs luulette, syöttekö tarpeeksi kuitua? Oman kuidun saannin voi testata vaikka Vaasan nettisivuilla.
tiistai 12. lokakuuta 2010
E-koodausta
Karkit. Mitä nämä himoitsemani värikkäät möykyt edes ovat? Nappasin karkkihyllystä sattuman varassa makeissekoituksen lähempään tarkasteluun. Käytin salapoliisityössä apuna lähinnä Eviran E-koodiavainta ja lisäaineopasta, joita suosittelen muillekin E-koodauksesta kiinnostuneille.
Sokeria, glukoosisiirappia, glukoosi-fruktoosisiirappia ja muunnettua maissitärkkelystä. Pakkausselosteen alkuosa ei tee minusta juuri hullua hurskaampaa, sillä ainesosista ainoastaan sokeri on oikeasti tuttu. Googlea penkomalla opin, että glukoosisiirappi on vehnästä tai ohrasta tehty tärkkelysmakeuttaja.
Glukoosi-fruktoosisiirappi puolestaan valmistetaan glukoosisiirapista kemiallisesti. Sitä käytetään elintarvikkeissa makeuttajana, koska se on ruokosokeria halvempaa. MTV3:n artikkelissa glukoosi-fruktoosisiirapin ehdotetaan laukaisevan naposteluhimon uskottelemalla aivoille, että elimistö tarvitsee lisää ruokaa. Kiisteltyjen terveysriskien vuoksi aine on saanut Yhdysvalloissa lempinimen Devil's candy, pirun karkki.
Muunnettu maissitärkkelys on maissitärkkelyksestä kemiallisesti valmistettu sakeuttaja.
Karkkien pinta on kiillotettu karbaubavahalla, joka paljastuu koodin E903 takaa. Google ohjaa lisätiedon etsijän puun pintakäsittelyä harjoittavien yritysten sivuille, joista yksi tituleeraa karnaubavahaa "vahojen kuningattareksi" ja selventää, että se on peräisin Pohjois-Brasiliassa kasvavan karnaubapalmun lehdistä. Se on täysin väritön, erittäin kiiltävä luonnonvaha, jota käytetään elintarvike- ja puuteollisuuden lisäksi ainakin kosmetiikan ja kenkä- ja autovahojen valmistuksessa.
Karkkien happamuutta on säädelty aineilla, joiden koodit ovat E270 ja E325. Kyseessä ovat maitohappo ja natriumlaktaatti. Maitohappoa muodostuu maitosokerista maitohappobakteerien vaikutuksesta ja natriumlaktaatti on maitohapon suola, jota esiintyy luontaisesti kehon aineenvaihdunnassa sekä hapanmaitotuotteissa ja hedelmissä. Maitohapolla ja sen suoloilla säädellään elintarvikkeiden happamuuden kautta myös säilyvyyttä, sillä mikrobit tuhoutuvat ja bakteerit lopettavat lisääntymisen riittävän happamessa.
Sitten pääsemme väriaineisiin, joita pussin sisältä löytyy neljää sorttia: E120, E100, E141 ja E160a. Näistä ensimmäinen kattaa karmiinit, kokkiniilit ja karmiinihapon ja on väriltään punainen. Se on aina eläinperäinen, sillä se valmistetaan kuivatuista ja jauhetuista naaraspuolisista kokenillikirvoista. Nam!
E100 on nimeltään kurkumiini ja väriltään keltainen tai keltaoranssi. Se uutetaan currymausteenakin käytettävän kurkuma-kasvin juuresta. Kurkumiinin antioksidanttisia ja tulehdusta ehkäiseviä vaikutuksia on tutkittu paljon, ja sen on epäilty tepsivän ainakin syöpään ja Alzheimerin tautiin.
E141:n takaa löytyy suosikkini, klorofyllikuparikompleksit! Karkeissa ne ilmenevät vihreänä, sinisenä ja mustana värinä. Värit saadaan vihreistä kasveista, kuten nokkosesta ja pinaatista korvaamalla osa lehtivihreän luontaisesta magnesiumista kuparilla.
Viimeisenä tuoteselosteessa on E160a, tuttavallisemmin beetakaroteeni, joka on väriltään keltaista tai oranssia. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste ja antioksidantti, jota löytyy luonnostaan muun muassa oransseista hedelmistä ja vihanneksista, kuten porkkanasta, aprikoosista ja gojimarjoista. Karotenoideja uutetaan kasveista, mutta väriä valmistetaan monesti keinotekoisesti.
Karkkipussin tyhjennettyäni olisin siis nauttinut sokeria ainakin kolmessa eri muodossa, vähän lisää tärkkelystä ja sekä luonnonvärejä että osittain keinotekoisia värejä. Nautintoani varten jossain Etelä-Amerikan savannien syövereissä joku on kerännyt palmunlehdistä talteen vahaa, joka tekee karkeistani mukavan kiiltäviä, ja kirvat ovat päässeet hengestään punaisen värinsä takia. Juuri nyt ei tee mieli.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Hyvät naiset ja herrat, Mauri-possu
Muistan, kun lapsena lujatahtoisimmat kaverit pysyivät karkkilakossa kokonaisen vuoden, sillä palkkiona oli järisyttävän suuri summa rahaa, jopa 500 markkaa. Ennen karkkilakkoon sai värvättyä vanhemmat sponsoreiksi, mutta nykyään on valitettavasti kannustettava itse itseään – tai annettava homma possun hoidettavaksi.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Hämmentävän helppo alku

keskiviikko 29. syyskuuta 2010
Haaste: 31 päivää ilman karkkia
Nimeni on Jenni, olen sokeririippuvainen. Tämä blogi on julkinen vieroitushoitolani – tarkoitukseni on olla lokakuun ajan syömättä karkin karkkia ja siirtyä sitä kautta ylettömästä mässäilystä sokerin kohtuukäyttöön.
En todellisuudessa kannata totaalikieltäytymistä herkuista. Ne ovat oikein käytettyinä ihana nautinto ja kuuluvat hyvään elämään. Oma karkinkulutukseni on kuitenkin riistäytynyt käsistä suorastaan ongelmakäytön tasolle.
Kierteen katkaisemiseksi otan järeät keinot käyttöön, ja teen kaikkia ravitsemusoppeja uhmaten juuri niin kuin kielletään: luovun kertaheitolla kaikesta makeasta 31 päiväksi.
Jotta onnistun hyppäämään hedonismista askeesiin, tarvitsen kipeästi kannustusjoukkoja ja vertaistukea! Ottaako joku muu haasteen vastaan? Pystytkö sinä olemaan kuukauden karkkilakossa? Orientoitumisaikaa on näpäkät kaksi päivää, ilmoittautumisia otetaan vastaan kommenttiboksissa. Siellä voi huiskutella myös kuvitteellisia pom-pomeja!
Pieni lisäys: Moni on kysellyt lakon pelisääntöjä. Riittääkö pelkkä karkinsyönnistä pidättäytyminen? Koskeeko lakko myös leivoksia? Saako sipsejä silti syödä? Entä jos joku tarjoaa?
Jokainen lakkoilija voi luoda omiin tarpeisiinsa ja mielenlujuuteensa sopivat säännöt. Itse tarvitsen nyt totaalisen katkaisuhoidon. En siis koske karkkiin ja makeisiin herkkuihin ollenkaan, ja kokeilen elää ensimmäisen viikon täysin ilman sokeria. Suolaiset herkut eivät ole minulle ongelma, en esimerkiksi syö sipsejä normaalinkaan kuukauden aikana. Tee siis omat sääntösi, pääasia että pysyt niissä!
