3-4 karkkipäivää viikossa

Sain lahjaksi salmiakkijoulukalenterin! Kiitos Ida, mutta pitäisikö tämä ottaa jo ivailuna? Jaan kalenterin poikaystäväni kanssa, mutta näinkin menettelemällä minulla on automaattisesti 3–4 karkkipäivää viikossa. Harkitsin jo hieman, että keräisin salmiakkihahmot joka aamu talteen sitä kuvitteellista, ehkä jossain rinnakkaistodellisuudessa tai jonkun muun elämässä toteutuvaa viikon ainoaa karkkipäivää varten.

Mutta hylkäsin joutavan ajatuksen oitis! Ai että, hyvää salmiakkia!

Toista suosikkijoulukalenteriani siteeraten: kyllä pitäisi olla suklaakalenterien sijaan perunakalentereita. Lisää 80-vuotiaan jurnuttajaukon mietteitä voi lukea Mielensäpahoittajan joulukalenterista.

Blogin konsepti näyttäisi heittäneen kuperkeikkaa. Karkkilakkopäivitysten sijaan raportoin nykyään siitä, mitä kaikkea olen syönyt! Asiapostauksia on toden totta luvassa vielä joku kaunis kiireetön päivä. Siihen asti hyvää luukkujen availua kaikille!

Paheellista hovielämää

Joku epäilevä Tuomas on varmasti jo päätellyt hiljaiseloni johtuvan totaalisesta kontrollin menetyksestä herkuttelun suhteen. No, se epäuskoinen takinkääntäjä on ollut aivan oikeassa!

Syitä:

1. Olen ollut kipeänä

Sitkeä pöpö vaivasi minua pari viikkoa, enkä päässyt urheilemaan. Olo oli tolkuttoman levoton, ja hain kilokaupalla lohtua läheisen videovuokraamon irtokarkkilaareista. Sairastelu antoi myös hyvän syyn ”maistella” uutuussuklaita (300 grammaa kahden päivän aikana).

2. Järjestin tuparit

Leivoin ison kasan erilaisilla pinkeillä hileillä ja palluroilla koristeltuja muffinsseja. Ilmeisesti ystäväni ovat ruokahalutonta sorttia, sillä keittiön jokainen kolonen pursuaa edelleen herkkuja. Kun on kuvitellut tuhonneensa viimeisen kakkusen, jostain pulpahtaa kokonainen laatikollinen esiin.

Muutenkin olen tässä parin viikon ajan suhtautunut aika kevyesti herkutteluun ja itseeni. En siis ole tuntenut juurikaan syyllisyyttä viettämästäni hovielostelusta, jota viime postauksessa niin kovasti paheksuin. Karkkilakkopossu Mauria nälkäkuuri varmasti jurppii, joten täytynee kunnostautua.

Prinsessamuffinssit ovat muuten mielettömän herkullisia! Tein ne Hanna Jensenin blogista löytyneen mud cake -reseptin mukaan. Kuorrutuksen loihdin taloussuklaasta, voista ja tomusokerista. Varauksettomat suosittelut! Ja näitä tosiaan on vielä jäljellä, tervetuloa teekupposelle auttamaan massatuho-operaatiossa!

Karkkipäivä ja kepponen

Readers, I have sinned. Viime postauksessa kerroin valmistaneeni suklaata karkkipäivän kunniaksi, mikä on tavallaan ihan totta. Kyseessä ei kuitenkaan ollut viikon ainoa karkkipäivä.

Karkkilakon jälkeen yritin siirtyä herkuttelemaan kerran viikossa. Sain pian huomata, että täydellinen pidättäytyminen on paljon helpompaa kuin säännöstely. En ole ahminut vatsaa kipeäksi kertaakaan, mutta olen sallinut itseni maistaa palan uutuussuklaata "kokeilumielessä" tai syödä synttärikakkua "juhlan kunniaksi". Holtittomaan ylensyöntiin en kuitenkaan ole palannut, joten olen tyytyväinen itseeni.

Lasten kohdalla karkkipäiväkäytäntö toimii varmasti paremmin. Heidän ei auta kuin alistua ylemmän karkinjakelusta vastaavan auktoriteetin määräysvaltaan. Eipä sillä, että karkinsyöntiäni olisi lapsuudessakaan rajoitettu yhteen päivään viikossa. Monien lapsuuteen kuitenkin kuului harras lauantain odotus ja kiperät valinnanvaikeuden täyttämät hetket lähikioskin irtokarkkilootien äärellä.

Karkkipäivän synty on jäljitetty 1970-luvulle suomalaisesta makeishistoriasta kertovassa Satu Jaatisen Karkkipäivä-kirjassa. Talouskasvu lihotti suomalaisia, joten yhteiskunta alkoi valtavilla kampanjoilla ohjailla kansaa terveellisempien elämäntapojen pariin. Koulujen käytäviä koristivat makeisautomaattien sijasta lautasmallia julistavat plakaatit, joissa sokeri loisti poissaolollaan. Armon osoituksena lapsille myönnettiin oikeus karkinsyöntiin kerran viikossa.

Karkkipäiväkäytäntö jakaa kasvattajat kahtia. Jotkut kuvittelevat Lauantaipussin vaihtuvan ennen pitkää perjantaipulloon, jos kerran viikossa totutetaan muksut sokerihumalaan. Vastustajat pelkäävät, että kieltäminen saa lapset vain himoitsemaan makeisia enemmän. He myös paheksuvat karkkipäivää siksi, että uskovat sen muuttavan lauantait 24-tuntisiksi herkkuorgioiksi, jolloin on lupa mässäillä kuin Ranskan hovissa.

Puolustajat taas uskovat, että karkkipäivä kasvattaa lapsista kurinalaisia ja kärsivällisiä sekä hiljentää heidät kaupan namuhyllyn kohdalla.

Oma tavoitteeni on pysytellä karkkipäivänäkin kohtuudessa, mutta tiedostan kyllä, että viikon ainoassa herkuttelupäivässä piilee riski muuttua elostelevaksi rokokoo-kuningattareksi.

Millaisia kokemuksia teillä muilla on karkkipäiväkäytännöstä?

Raakaa peliä

Valmistin karkkipäivän kunniaksi raakasuklaata! Superfood-vouhotus vähän huvittaa minua, vaikka käytänkin joitain superruoaksi luokiteltavia aineita. Loistava markkinointi ei kuitenkaan vielä ole saanut uskomaan, että gojimarjat tekevät kuolemattomaksi. Yksi asia on joka tapauksessa todistettu: raakasuklaa on huumaavan hyvää!

Raakasuklaan juju on siinä, ettei sitä kuumennetta, jolloin mahdollisimman suuri osa kaakaon sisältämistä antioksidanteista, vitamiineista ja kivennäisaineista säilyy. Valmistuksessa käytetään prosessoimattomia raaka-aineita, ja teollisesti valmistetulle suklaalle ominaiset maitojauhe, valkaistu sokeri ja lisäaineet jätetään pois.

Suklaan terveysvaikutuksista on puhuttu jo pitkään. Kaakaon sisältämien flavonoidien on uumoiltu vähentävän vapaiden happiradikaalien tuhotöitä elimistössä, ehkäisevän sydäntauteja sekä alentavan verenpainetta ja kolesterolia. Lisäksi kaakaovoin sisältämä tryptofaani muuttuu elimistössä mielihyvää tuovaksi serotoniiniksi.

Finnien pelossakaan ei enää tarvitse pidättäytyä suklaasta. Amerikkalaistutkimuksen mukaan paljon flavonoideja sisältävän kaakaon nauttiminen jopa parantaa ihon kuntoa! Suklaa kannattaa valita tarkkaan: mitä tummempi suklaa, sitä enemmän kaakaota, flavonoideja ja terveysvaikutuksia.

On kai aikuisuuden merkki, kun oppii syömään tummaa suklaata. Ennen suurinta herkkuani olivat mahdollisimman makeat maitosuklaat, mutta en kai vain tiennyt paremmasta. Raakasuklaasta ei tule paha olo, koska sitä ei edes tee mieli syödä hirveitä määriä. Pieni pala riittää, jopa minulle.

Raakasuklaa sulaa nopeasti suuhun ja samalla mielihyvähormonit singahtavat aivoissa liikkeelle. Suklaan syöntiä seuraa käsittämätön euforia. Kuulostaa potentiaalisesti addiktoivalta, mutta kai tämä on sentään parempi kuin sokeri?

Kehittelin oman reseptini vähän silläkin perusteella, mitä kaapista sattui jo valmiiksi löytymään.

Seaberry-suklaa (brändäsin juuri tyrnisuklaan super-vetäväksi!)

100 g kaakaovoita

1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä

2 rkl hunajaa / agavesiirappia

4 rkl kaakaojauhetta

1 dl murskattuja kaakaopapuja

1 dl cashewpähkinöitä ja manteleita

2-3 rkl tyrnijauhetta

1 tl maca-jauhetta

1. Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa nestemäiseksi.

2. Sekoita blenderillä kaakaojauhe, murskatut kaakaopavut, pähkinät, tyrnijauhe ja maca-jauhe keskenään.

3. Lisää seos kaakaovoin ja kookosöljyn joukkoon.

4. Sekoita tasaiseksi ja lisää hunajaa tai agavesiirappia maun mukaan.

5. Kaada seos jääpalamuotteihin tai lautaselle.

6. Anna jähmettyä pakastimessa 20 minuuttia tai jääkaapissa pidempään.

7. Nauti!

En osannut valita agaven ja hunajan väliltä, joten jaoin seoksen puoliksi ja testasin molempia. Lopputuloksessa eroa tuskin huomaa. Raakaravintoon agave ei käsittääkseni sovi, koska se kuumennetaan valmistuksen aikana. Kaapistani löytynyt kotimainen luomuhunaja sen sijaan on iskukuumentamatonta.

Maca-jauhetta käytin maltillisesti terveysvaikutusten toivossa ja järkyttävän maun pelossa. Ainakaan noin pieni määrä ei maistu valmiissa suklaassa. Tyrniä olisi voinut laittaa reilumminkin.

Tekisi mieli kokeilla suklaan sekaan erilaisia marjoja, pähkinöitä, hedelmiä, minttua, chiliä... Ja haluaisin hakea lähikirppikseltä loputkin erimuotoiset jääpalamuotit. Tämä ei jää tähän.

Tässä vielä epäselvä kuva arsenaalista. Kaikki tuotteet ovat peräisin puodista, jossa työskentelen. Ja ne on siis rahalla itse maksettu, eikä minulle valtaisan mainosnäkyvyyden toivossa lahjoitettu. ;)

Onko joku muu valmistanut itse suklaata? Vinkkejä saa jakaa!

Hurra! Hurra! Hurra!

On palkintojenjaon aika! Se on nimittäin niin, että nyt on kuukauden karkkilakko ohi! Tahdon onnitella kaikkia osallistuneita, mukaan lukien repsahtaneita hyvästä yrityksestä. Ja tietysti itseäni.

Herkuton kuukausi hujahti ohi yllättävän nopeasti. Missään vaiheessa en kokenut, että jäisin jostakin paitsi, tai kieltäisin itseltäni jotain. On ollut suorastaan vapauttavaa elää ilman karkkia ja tuntea, että hallitsen oman syömiseni. Kerran erehdyin uteliaisuuttani maistamaan jugurttikuorrutteista saksanpähkinää, mutta selitin itselleni tarvitsevani omegoja ja probiootteja...

Tämä ihmiskoe todistaa, että ilman makeisiakin voi elää – ja hyvin. Olen viimeisen kuukauden aikana voinut kaikin puolin paremmin kuin ennen lakkoa. Väsymys ja jomottavat päänsäryt ovat kaikonneet ja mieli on ollut rauhallisempi. Aloin urheilla enemmän samoihin aikoihin, kun luovuin karkista, joten energiabuustia ei voi yksistään laittaa karkkilakon piikkiin. Uskon kuitenkin, että kuka tahansa voi paremmin ilman teollista sokeria!

Mauri-poloista odottaa suolihuuhtelu, sillä aion käyttää sen nielemät 40 euroa itseni palkitsemiseen. Kirjoitin aikaisemmin, etten tule törsäämään palkintorahoja suklaaseen, mutta kieltämättä konditoria Kakkugallerian buffet kävi mielessä. Helsingin Fredrikinkadun kahvilassa saa 11 eurolla syödä navan täyteen erilaisia ihania kakkuja!

Päätin kuitenkin pahoinvoinnin sijasta sijoittaa hyvinvointiin, ja varasin ajan hierojalle.

Nyt kun ensimmäinen vieroitusjakso on ohi, on aika kokeilla miten onnistun siirtymään kohtuukäyttöön. Marraskuun haaste: yksi herkkupäivä viikossa! Mukaan saa liittyä.

Selviytyikö joku toinen lakkoilija maaliin asti? Kiitos vielä kaikille vertaistuesta.

Pakko saada karkkia!

Väsyttää, kiukuttaa, masentaa, vatsaa kurnii, päätä särkee, kyllästyttää. Ja kehon jokainen sopukka huutaa suklaata!

Tuttu tilanne? Jotta makeanhimoa oppii hallitsemaan, on sitä ensin opittava ymmärtämään. Olen kartoittanut joitakin makeanhimoa laukaisevia tekijöitä ja yrittänyt ottaa opikseni. Kiitos näistäkin tiedonmurusista kuuluu ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnialle.

1. Makea lohduttaa

Monet meistä ovat tunnesyöppöjä, jotka ovat tottuneet hakemaan mielipahaan lääkettä karkkipussista. Makea antaa hetkellistä lohtua, koska se laittaa aivojen mielihyvähormonit liikkeelle.

Karkki on voinut toimia oikopolkuna onnentunteisiin pienestä pitäen, jos pahaa aavistamattomat vanhemmat ovat sulloneet Dumlen parkuvan lapsen suuhun. Kun herkuttelun ja hyvän olon välille on muodostunut yhteys, voi syvälle juurtuneesta tavasta olla hankala päästä eroon. Tunnesyöpön on tärkeää löytää ilon aiheita muualta kuin jääkaapista.

2. Ahmimiseen voi ehdollistua

Himo kehittyy siihen, millä nälän on tottunut karkottamaan. Suklaa antaa nopeasti energiaa ja se heilauttaa verensokerin saman tien ylös. Jos toistuvasti syö Snickersin nälkäisenä, elimistö oppii, että se on hyväksi ja alkaa vaatia sitä lisää.

Saman homman pitäisi toimia myös toisinpäin: suklaanhimosta voi oppia pois vastustamalla sitä tarpeeksi usein ja korvaamalla Snickersin jollain järkevämmällä.

3. Huonot ruokailutottumukset koituvat kohtaloksi

Makeanhimon taustalla on usein vääränlaiset ruokailutottumukset: ateriat koostuvat vääristä aineksista, määrät ovat liian pieniä tai ateriarytmi on epätasainen tai liian pitkä.

Einesdieetillä ei pitkälle pötkitä, ja niinpä ylipainoinenkin voi olla aliravittu. Tärkeiden suojaravintoaineiden puutos voi laukaista makeanhimoa, ja siksi esimerkiksi magnesiumin, sinkin ja kuidun saannista on hyvä pitää huolta syömällä kasviksia, täysjyväviljaa, marjoja ja hedelmiä.

4. Geenit voivat altistaa mässäilylle

Toisilla meistä on synnynnäinen taipumus makean syöntiin. Helsingin yliopiston väitöskirjatutkimus selvitti muun muassa makean mieltymysten periytymistä. Vaikuttaisi siltä, että joitakin meistä on siunattu kromosomissa 16 sijaitsevalla geenillä, joka ohjaa meitä muita useammin makeiden elintarvikkeiden pariin.

Omassa makeanhimossani yhdistyvät varmastikin kaikki edellä luetellut vitsaukset. Saatan syödä karkkia väsymykseen, nälkään, huonoon mieleen, tai siksi että olen aina tehnyt niin tenttiin lukiessani, leffaa katsoessani tai silloin kun ei ole muutakaan tekemistä. Eikä epäilystäkään, etteikö minun DNA:stani löytyisi herkuttelugeeniä!

Olen kuitenkin selviytynyt 30 päivää ilman karkkia ja sietämätöntä makeanhimoa. Salaisuuteni on ennen kaikkea kunnon ruoka. Olen myös onnistuneesti etsiskellyt mielihyvää suklaalevyn käärepapereiden ulkopuolelta, esimerkiksi liikunnasta. Lisäksi olen tietoisesti pyristellyt irti huonoista tottumuksistani ja yrittänyt erottaa syömisen muusta tekemisestä. Tai ainakin olen korvannut ne leffakarkit miniporkkanoilla.

Mikäs teillä muilla sytyttää makeanhimon, ja miten siitä selviytyy?

Kikkakolmosia makeanhimon hillintään

Mauri senkun pulskistuu, sillä karkkinarkki on pysynyt poissa paheiden poluilta jo yli kaksi viikkoa! Ai miten? On aika paljastaa salainen ase numero 1.

Olen aikanaan taistellut makeanhimoa vastaan kaikenlaisilla vippaskonsteilla sinkkitableteista lähtien. Vasta luettuani ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnian kirjan Irti makeanhimosta aloin kiinnittää huomiota kuidun saantiini.

(Suokaa anteeksi törkeä pop art -kokeiluni.)

Olen nimittäin useimpien suomalaisten tavoin kuvitellut saavani aivan riittävästi kuituja ravinnostani, syönhän monipuolisesti ja – herran tähden – ruisleipää! Vastikään mediassakin on kirjoitettu suuresta huijauksesta: moni rouskuttaa tietämättään ruisleipää, jossa on melkein yhtä paljon vehnää kuin ruista.

Riittävä kuidun saanti on makeisriippuvaiselle tärkeää, koska ilman kuituja verensokeri ja sen myötä mieliala heilahtelevat ja makeanhimo iskee helposti. Kuitupitoinen ruoka nostaa verensokeria hitaasti ja myös pitää sen pitkään sopivalla tasolla. Ei verensokeripiikkejä, ei makeanhimoa.

Sen lisäksi, että olen syynännyt leivän täysjyväruispitoisuuksia entistä tarkemmin, olen sirotellut vehnälesettä puuron ja pirtelöiden sekaan. Tällä konstilla voi helposti lisätä kuidun saantia.

Vehnäleseen käyttö täytyy aloittaa varovaisesti teelusikallisella päivässä. Annoksen voi tuplata viikoittain aina muutamaan ruokalusikalliseen asti. Tuhdimmalla annostelulla aloittaminen voi tehdä vatsasta ilmapallon tai jopa tukkia suolen. Joten malttia!

Kuidut pitävät suoliston kunnossa ja auttavat alentamaan kolesterolia. Myös niiden syöpää ja tulehduksia ehkäiseviä vaikutuksia on tutkittu. Lisäksi kuiduista on apua painon kanssa kamppaileville, sillä ne pitävät vatsan kylläisenä, mutta eivät sisällä juuri ollenkaan kaloreita.

Tutkimusten mukaan suomalaiset saavat ravinnostaan keskimäärin vain hieman yli 20 grammaa kuitua, kun saantisuositus on 25–35 grammaa vuorokaudessa.

Mistä sitä sitten saa? Viljatuotteista, kasviksista, palkokasveista, hedelmistä, marjoista, pähkinöistä ja siemenistä. Pirjo Saarnian laskelmien mukaan noin 30 grammaa kuituja saa syömällä päivän aikana kaiken tämän:

• 4–5 palaa täysjyväruisleipää tai 6–7 palaa muuta leipää. Osan leivästä voi korvata puurolla tai leseillä.
• 2 dl riisiä, perunaa tai makaronia
• 2–3 hedelmää tai 2–3 dl marjoja
• Puoli kiloa kasviksia

Saarnian mukaan oikeisiin lukemiin on vaikea päästä ilman täysjyväviljatuotteita, joten kannattaa vaihtaa vaaleat viljat ravinteikkaampaan täysjyvään!

Mitäs luulette, syöttekö tarpeeksi kuitua? Oman kuidun saannin voi testata vaikka Vaasan nettisivuilla.

E-koodausta

Karkit. Mitä nämä himoitsemani värikkäät möykyt edes ovat? Nappasin karkkihyllystä sattuman varassa makeissekoituksen lähempään tarkasteluun. Käytin salapoliisityössä apuna lähinnä Eviran E-koodiavainta ja lisäaineopasta, joita suosittelen muillekin E-koodauksesta kiinnostuneille.

Sokeria, glukoosisiirappia, glukoosi-fruktoosisiirappia ja muunnettua maissitärkkelystä. Pakkausselosteen alkuosa ei tee minusta juuri hullua hurskaampaa, sillä ainesosista ainoastaan sokeri on oikeasti tuttu. Googlea penkomalla opin, että glukoosisiirappi on vehnästä tai ohrasta tehty tärkkelysmakeuttaja.

Glukoosi-fruktoosisiirappi puolestaan valmistetaan glukoosisiirapista kemiallisesti. Sitä käytetään elintarvikkeissa makeuttajana, koska se on ruokosokeria halvempaa. MTV3:n artikkelissa glukoosi-fruktoosisiirapin ehdotetaan laukaisevan naposteluhimon uskottelemalla aivoille, että elimistö tarvitsee lisää ruokaa. Kiisteltyjen terveysriskien vuoksi aine on saanut Yhdysvalloissa lempinimen Devil's candy, pirun karkki.

Muunnettu maissitärkkelys on maissitärkkelyksestä kemiallisesti valmistettu sakeuttaja.

Karkkien pinta on kiillotettu karbaubavahalla, joka paljastuu koodin E903 takaa. Google ohjaa lisätiedon etsijän puun pintakäsittelyä harjoittavien yritysten sivuille, joista yksi tituleeraa karnaubavahaa "vahojen kuningattareksi" ja selventää, että se on peräisin Pohjois-Brasiliassa kasvavan karnaubapalmun lehdistä. Se on täysin väritön, erittäin kiiltävä luonnonvaha, jota käytetään elintarvike- ja puuteollisuuden lisäksi ainakin kosmetiikan ja kenkä- ja autovahojen valmistuksessa.

Karkkien happamuutta on säädelty aineilla, joiden koodit ovat E270 ja E325. Kyseessä ovat maitohappo ja natriumlaktaatti. Maitohappoa muodostuu maitosokerista maitohappobakteerien vaikutuksesta ja natriumlaktaatti on maitohapon suola, jota esiintyy luontaisesti kehon aineenvaihdunnassa sekä hapanmaitotuotteissa ja hedelmissä. Maitohapolla ja sen suoloilla säädellään elintarvikkeiden happamuuden kautta myös säilyvyyttä, sillä mikrobit tuhoutuvat ja bakteerit lopettavat lisääntymisen riittävän happamessa.

Sitten pääsemme väriaineisiin, joita pussin sisältä löytyy neljää sorttia: E120, E100, E141 ja E160a. Näistä ensimmäinen kattaa karmiinit, kokkiniilit ja karmiinihapon ja on väriltään punainen. Se on aina eläinperäinen, sillä se valmistetaan kuivatuista ja jauhetuista naaraspuolisista kokenillikirvoista. Nam!

E100 on nimeltään kurkumiini ja väriltään keltainen tai keltaoranssi. Se uutetaan currymausteenakin käytettävän kurkuma-kasvin juuresta. Kurkumiinin antioksidanttisia ja tulehdusta ehkäiseviä vaikutuksia on tutkittu paljon, ja sen on epäilty tepsivän ainakin syöpään ja Alzheimerin tautiin.

E141:n takaa löytyy suosikkini, klorofyllikuparikompleksit! Karkeissa ne ilmenevät vihreänä, sinisenä ja mustana värinä. Värit saadaan vihreistä kasveista, kuten nokkosesta ja pinaatista korvaamalla osa lehtivihreän luontaisesta magnesiumista kuparilla.

Viimeisenä tuoteselosteessa on E160a, tuttavallisemmin beetakaroteeni, joka on väriltään keltaista tai oranssia. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste ja antioksidantti, jota löytyy luonnostaan muun muassa oransseista hedelmistä ja vihanneksista, kuten porkkanasta, aprikoosista ja gojimarjoista. Karotenoideja uutetaan kasveista, mutta väriä valmistetaan monesti keinotekoisesti.

Karkkipussin tyhjennettyäni olisin siis nauttinut sokeria ainakin kolmessa eri muodossa, vähän lisää tärkkelystä ja sekä luonnonvärejä että osittain keinotekoisia värejä. Nautintoani varten jossain Etelä-Amerikan savannien syövereissä joku on kerännyt palmunlehdistä talteen vahaa, joka tekee karkeistani mukavan kiiltäviä, ja kirvat ovat päässeet hengestään punaisen värinsä takia. Juuri nyt ei tee mieli.

Oman E-koodiavaimen voi ladata Eviran nettisivuilta, josta pitäisi pystyä tilaamaan myös taskukokoinen versio kotiin. Opas kertoo lisäaineen nimen, joka tosin ei kemiaa tuntemattomalle välttämättä kerro paljoakaan. Lisäksi vihko paljastaa lisäaineen yleisimmät käyttötarkoitukset ja kertoo, jos se on eläinperäinen tai sen on epäilty aiheuttavan yliherkkyyttä.

Hyvät naiset ja herrat, Mauri-possu

Muistan, kun lapsena lujatahtoisimmat kaverit pysyivät karkkilakossa kokonaisen vuoden, sillä palkkiona oli järisyttävän suuri summa rahaa, jopa 500 markkaa. Ennen karkkilakkoon sai värvättyä vanhemmat sponsoreiksi, mutta nykyään on valitettavasti kannustettava itse itseään – tai annettava homma possun hoidettavaksi.

Olen jo aikoja sitten kehittänyt karkkilakoilleni oman palkkiojärjestelmän. Hain kirpparilta säästöpossun, ristin sen erään eurooppalaisen pankkiirisuvun isän nimeä mukaillen Mauriksi, ja lupasin ruokkia sitä kolikoilla kerran viikossa niin pitkään kuin sinnittelisin ilman karkkia.

Heikkouden hetkillä ajattelen tätä pientä keraamista sorkkaeläintä ja sen kurnivaa vatsaa. Ja sitä, kuinka lakon päätyttyä saan muuttaa vatsan sisällön palkinnoksi hienosta suorituksestani.

Mauri on nähnyt nälkää reilun vuoden, mutta perjantaina se sai mehukkaan kymmenen euron setelin, jota se nyt tyytyväisenä sulattelee sisuksissaan. Periaatteessa säilön Maurin sisään ne rahat, jotka säästän, kun en osta karkkia. Vielä en ole päättänyt sijoituskohdetta suurille säästöilleni, mutta en ainakaan osta koko rahalla suklaata.

Mitä te hankkisitte? Palkitsetteko te itsenne jotenkin kolmen viikon kuluttua?

Hämmentävän helppo alku

Sain houkuteltua kuusi ihmistä tukilakkoon, valtavan iso kiitos teille Katja, Mimma, Janne, Rosa, Milla ja Ida! Osallistumisenne on ilmeisesti antanut minulle supervoimat, koska lakon kolme ensimmäistä päivää ovat hujahtaneet ohi aivan huomaamatta ja ilman suurempia kiusauksia.

Sen sijaan, että ahdistuisin syömistäni rajoittavista säännöistä, olen tuntenut oloni kumman vapaaksi. Olen sen verran sitoutunut projektiimme, etten ole pitänyt karkinsyöntiä minkäänlaisena vaihtoehtona. Siksi olen voinut sulkea sen mielestäni lähes kokonaan.

Kuvittelin, että alku olisi kaikkein vaikeinta. Onko herkuista luopuminen oikeasti näin helppoa, vai onko ensihuuma lamauttanut mielihaluni vain hetkiseksi? Miten teidän muiden lakot ovat käynnistyneet? Paljon tsemppiä kaikille ja vielä kerran suuren suuri

Haaste: 31 päivää ilman karkkia

Nimeni on Jenni, olen sokeririippuvainen. Tämä blogi on julkinen vieroitushoitolani – tarkoitukseni on olla lokakuun ajan syömättä karkin karkkia ja siirtyä sitä kautta ylettömästä mässäilystä sokerin kohtuukäyttöön.

En todellisuudessa kannata totaalikieltäytymistä herkuista. Ne ovat oikein käytettyinä ihana nautinto ja kuuluvat hyvään elämään. Oma karkinkulutukseni on kuitenkin riistäytynyt käsistä suorastaan ongelmakäytön tasolle.

Kierteen katkaisemiseksi otan järeät keinot käyttöön, ja teen kaikkia ravitsemusoppeja uhmaten juuri niin kuin kielletään: luovun kertaheitolla kaikesta makeasta 31 päiväksi.

Jotta onnistun hyppäämään hedonismista askeesiin, tarvitsen kipeästi kannustusjoukkoja ja vertaistukea! Ottaako joku muu haasteen vastaan? Pystytkö sinä olemaan kuukauden karkkilakossa? Orientoitumisaikaa on näpäkät kaksi päivää, ilmoittautumisia otetaan vastaan kommenttiboksissa. Siellä voi huiskutella myös kuvitteellisia pom-pomeja!

Pieni lisäys: Moni on kysellyt lakon pelisääntöjä. Riittääkö pelkkä karkinsyönnistä pidättäytyminen? Koskeeko lakko myös leivoksia? Saako sipsejä silti syödä? Entä jos joku tarjoaa?

Jokainen lakkoilija voi luoda omiin tarpeisiinsa ja mielenlujuuteensa sopivat säännöt. Itse tarvitsen nyt totaalisen katkaisuhoidon. En siis koske karkkiin ja makeisiin herkkuihin ollenkaan, ja kokeilen elää ensimmäisen viikon täysin ilman sokeria. Suolaiset herkut eivät ole minulle ongelma, en esimerkiksi syö sipsejä normaalinkaan kuukauden aikana. Tee siis omat sääntösi, pääasia että pysyt niissä!