Karkit. Mitä nämä himoitsemani värikkäät möykyt edes ovat? Nappasin karkkihyllystä sattuman varassa makeissekoituksen lähempään tarkasteluun. Käytin salapoliisityössä apuna lähinnä Eviran E-koodiavainta ja lisäaineopasta, joita suosittelen muillekin E-koodauksesta kiinnostuneille.
Sokeria, glukoosisiirappia, glukoosi-fruktoosisiirappia ja muunnettua maissitärkkelystä. Pakkausselosteen alkuosa ei tee minusta juuri hullua hurskaampaa, sillä ainesosista ainoastaan sokeri on oikeasti tuttu. Googlea penkomalla opin, että glukoosisiirappi on vehnästä tai ohrasta tehty tärkkelysmakeuttaja.
Glukoosi-fruktoosisiirappi puolestaan valmistetaan glukoosisiirapista kemiallisesti. Sitä käytetään elintarvikkeissa makeuttajana, koska se on ruokosokeria halvempaa. MTV3:n artikkelissa glukoosi-fruktoosisiirapin ehdotetaan laukaisevan naposteluhimon uskottelemalla aivoille, että elimistö tarvitsee lisää ruokaa. Kiisteltyjen terveysriskien vuoksi aine on saanut Yhdysvalloissa lempinimen Devil's candy, pirun karkki.
Muunnettu maissitärkkelys on maissitärkkelyksestä kemiallisesti valmistettu sakeuttaja.
Karkkien pinta on kiillotettu karbaubavahalla, joka paljastuu koodin E903 takaa. Google ohjaa lisätiedon etsijän puun pintakäsittelyä harjoittavien yritysten sivuille, joista yksi tituleeraa karnaubavahaa "vahojen kuningattareksi" ja selventää, että se on peräisin Pohjois-Brasiliassa kasvavan karnaubapalmun lehdistä. Se on täysin väritön, erittäin kiiltävä luonnonvaha, jota käytetään elintarvike- ja puuteollisuuden lisäksi ainakin kosmetiikan ja kenkä- ja autovahojen valmistuksessa.
Karkkien happamuutta on säädelty aineilla, joiden koodit ovat E270 ja E325. Kyseessä ovat maitohappo ja natriumlaktaatti. Maitohappoa muodostuu maitosokerista maitohappobakteerien vaikutuksesta ja natriumlaktaatti on maitohapon suola, jota esiintyy luontaisesti kehon aineenvaihdunnassa sekä hapanmaitotuotteissa ja hedelmissä. Maitohapolla ja sen suoloilla säädellään elintarvikkeiden happamuuden kautta myös säilyvyyttä, sillä mikrobit tuhoutuvat ja bakteerit lopettavat lisääntymisen riittävän happamessa.
Sitten pääsemme väriaineisiin, joita pussin sisältä löytyy neljää sorttia: E120, E100, E141 ja E160a. Näistä ensimmäinen kattaa karmiinit, kokkiniilit ja karmiinihapon ja on väriltään punainen. Se on aina eläinperäinen, sillä se valmistetaan kuivatuista ja jauhetuista naaraspuolisista kokenillikirvoista. Nam!
E100 on nimeltään kurkumiini ja väriltään keltainen tai keltaoranssi. Se uutetaan currymausteenakin käytettävän kurkuma-kasvin juuresta. Kurkumiinin antioksidanttisia ja tulehdusta ehkäiseviä vaikutuksia on tutkittu paljon, ja sen on epäilty tepsivän ainakin syöpään ja Alzheimerin tautiin.
E141:n takaa löytyy suosikkini, klorofyllikuparikompleksit! Karkeissa ne ilmenevät vihreänä, sinisenä ja mustana värinä. Värit saadaan vihreistä kasveista, kuten nokkosesta ja pinaatista korvaamalla osa lehtivihreän luontaisesta magnesiumista kuparilla.
Viimeisenä tuoteselosteessa on E160a, tuttavallisemmin beetakaroteeni, joka on väriltään keltaista tai oranssia. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste ja antioksidantti, jota löytyy luonnostaan muun muassa oransseista hedelmistä ja vihanneksista, kuten porkkanasta, aprikoosista ja gojimarjoista. Karotenoideja uutetaan kasveista, mutta väriä valmistetaan monesti keinotekoisesti.
Karkkipussin tyhjennettyäni olisin siis nauttinut sokeria ainakin kolmessa eri muodossa, vähän lisää tärkkelystä ja sekä luonnonvärejä että osittain keinotekoisia värejä. Nautintoani varten jossain Etelä-Amerikan savannien syövereissä joku on kerännyt palmunlehdistä talteen vahaa, joka tekee karkeistani mukavan kiiltäviä, ja kirvat ovat päässeet hengestään punaisen värinsä takia. Juuri nyt ei tee mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti