Pakko saada karkkia!

Väsyttää, kiukuttaa, masentaa, vatsaa kurnii, päätä särkee, kyllästyttää. Ja kehon jokainen sopukka huutaa suklaata!

Tuttu tilanne? Jotta makeanhimoa oppii hallitsemaan, on sitä ensin opittava ymmärtämään. Olen kartoittanut joitakin makeanhimoa laukaisevia tekijöitä ja yrittänyt ottaa opikseni. Kiitos näistäkin tiedonmurusista kuuluu ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnialle.

1. Makea lohduttaa

Monet meistä ovat tunnesyöppöjä, jotka ovat tottuneet hakemaan mielipahaan lääkettä karkkipussista. Makea antaa hetkellistä lohtua, koska se laittaa aivojen mielihyvähormonit liikkeelle.

Karkki on voinut toimia oikopolkuna onnentunteisiin pienestä pitäen, jos pahaa aavistamattomat vanhemmat ovat sulloneet Dumlen parkuvan lapsen suuhun. Kun herkuttelun ja hyvän olon välille on muodostunut yhteys, voi syvälle juurtuneesta tavasta olla hankala päästä eroon. Tunnesyöpön on tärkeää löytää ilon aiheita muualta kuin jääkaapista.

2. Ahmimiseen voi ehdollistua

Himo kehittyy siihen, millä nälän on tottunut karkottamaan. Suklaa antaa nopeasti energiaa ja se heilauttaa verensokerin saman tien ylös. Jos toistuvasti syö Snickersin nälkäisenä, elimistö oppii, että se on hyväksi ja alkaa vaatia sitä lisää.

Saman homman pitäisi toimia myös toisinpäin: suklaanhimosta voi oppia pois vastustamalla sitä tarpeeksi usein ja korvaamalla Snickersin jollain järkevämmällä.

3. Huonot ruokailutottumukset koituvat kohtaloksi

Makeanhimon taustalla on usein vääränlaiset ruokailutottumukset: ateriat koostuvat vääristä aineksista, määrät ovat liian pieniä tai ateriarytmi on epätasainen tai liian pitkä.

Einesdieetillä ei pitkälle pötkitä, ja niinpä ylipainoinenkin voi olla aliravittu. Tärkeiden suojaravintoaineiden puutos voi laukaista makeanhimoa, ja siksi esimerkiksi magnesiumin, sinkin ja kuidun saannista on hyvä pitää huolta syömällä kasviksia, täysjyväviljaa, marjoja ja hedelmiä.

4. Geenit voivat altistaa mässäilylle

Toisilla meistä on synnynnäinen taipumus makean syöntiin. Helsingin yliopiston väitöskirjatutkimus selvitti muun muassa makean mieltymysten periytymistä. Vaikuttaisi siltä, että joitakin meistä on siunattu kromosomissa 16 sijaitsevalla geenillä, joka ohjaa meitä muita useammin makeiden elintarvikkeiden pariin.

Omassa makeanhimossani yhdistyvät varmastikin kaikki edellä luetellut vitsaukset. Saatan syödä karkkia väsymykseen, nälkään, huonoon mieleen, tai siksi että olen aina tehnyt niin tenttiin lukiessani, leffaa katsoessani tai silloin kun ei ole muutakaan tekemistä. Eikä epäilystäkään, etteikö minun DNA:stani löytyisi herkuttelugeeniä!

Olen kuitenkin selviytynyt 30 päivää ilman karkkia ja sietämätöntä makeanhimoa. Salaisuuteni on ennen kaikkea kunnon ruoka. Olen myös onnistuneesti etsiskellyt mielihyvää suklaalevyn käärepapereiden ulkopuolelta, esimerkiksi liikunnasta. Lisäksi olen tietoisesti pyristellyt irti huonoista tottumuksistani ja yrittänyt erottaa syömisen muusta tekemisestä. Tai ainakin olen korvannut ne leffakarkit miniporkkanoilla.

Mikäs teillä muilla sytyttää makeanhimon, ja miten siitä selviytyy?